Aamulla olin tallilla töissä p.skaa luomassa, sen jälkeen mentiin kaupungille tarkoituksena ostaa uusi turvaistuin lapselle. Ostettiin sitten Brion istuin. 259 €...aika hintava kyllä. Olen niin ylpeä, että selvisin tuosta reissusta vaikkakin kaupunki oli ihan sekaisin (valmistujaisviikonloppu) eikä tehnyt edes tiukkaa.

Kotona siivoilin, hoitelin lasta, ratsastin hevosen ja kokoajan positiivinen, hyvä ja voimakas olo. Enkä edes sortunut mässäilyyn. Illalla mies lähti jonnekin bakkanaaleihin, joten oli yksinäinen ilta. Yleensä tuolloin viimeistään tulee heikko olo ja mukamas sydänkohtaus lähellä. Nyt ei mitään.

Tuon päivän muistelulla pysyy paremmin ja pitempään järjissään.

Huomenna lähdetään sinne allergiasairaalaan...gaaaa...

Aika siisti poika on nyt iholtaan, mikä on ihan mukavaa...jotta ei tarvitse viedä hurjan näköistä poikaa sinne näytille. Pitäisi kai kuitenkin juu varautua jäämään sinne altistukseen kun en näistä kotikokeiluista osaa sanoa, että onko allergiaa vai ei. Olisi pitänyt olla vielä tarkempi. Pitää tarkempaa päiväkirjaa. No, myöhästä itkeä kun paskat on jo housuissa, eikö?

Mielestäni en ole mikään tietokoneriippuvainen, mutta silti viimeksi kun olin tuolla allergiasairaalassa sen 4 päivää, oli orpo olo ilman konetta. Noh, nyt sain ostettua tuon Kata Kärkkäisen Tulikärpäsiä-kirjan. Eräs puolituttu suositteli sitä...keskustellessamme paniikkihäiriöistä. Saas nähdä. Varmaankin saan sen sitten luettua tuolla sairaalassa.

Olen lapsenvahtina. Siis oman lisäksi "vieraalle" lapselle. Hän on onneksi jo iso tyttö, ei tarvitse kuin laittaa piirretty pyörimään ja tarjota syötävää.

Pitäisi tuo poni hakea laitumelta takaisin talviaitaan mutta en uskalla lähteä tuonne pihalle kun vauva nukkuu tuossa kuistilla kärryissä. Nopeasti se siitä voi yrittää tipahdusta alas herättyään. Vaikkakin on hän valjailla kiinni...silti pelkään, että jotain voi tapahtua.

Söin eilen litran jäätelöä ja morkkis vieläkin. Haluan olla taas sen kokoinen kun ennen odotusaikaa. Eli kymmenen kiloa hoikempi. Haluan pitää taas normaalisti vaatteita, enkä niin, että tarvitsee aina miettiä ensin kuinka ne kahvat tursuilee mistäkin. höh. Pakko kai alkaa taas sitä kalorilaskuria. Se auttoi.

Pari päivää on mennyt ihan kivasti...ilman hepuleita siis.En laske hepuleiksi enää sellaisia n. 5 minuuttia kestäviä ahdistuksia ja sydämenmuljahduksia. Eilen kävin Seppälässä katselemassa vaatteita sillä aikaa kun mies meni ottamaan kerrosta alemmas passikuvia ->alkoi jo tulla tuskanhiki. Pitäisi enemmän tehdä itselleen tuollaisia tilanteita. Kai.

Jännittää maanantainen allergiasairaalakeikka. En vieläkään tiedä, millä sinne pääsen. Veli lupasi viedä, mutta epäilen että hän on jo unohtanut kun kuulin "sivukorvalla" hänen puhuvan jostain viikonloppureissusta. Ja tiedän, että hänen reissujensa jälkeen ei maanantaina olla vielä ajokunnossa. Bussin voi unohtaa. Enkä todellakaan lähde itse ajamaan. Saas nähdä.

Nyt se Hollyoaks alkaa.

Entinen poikaystävä-kokelas mesettelee. En tiedä mitä siitä ajatella. En tiedä pitäisikö hänelle sanoa, että en ole kiinnostunut, vai pitääkö hän yhteyttä vain "kaverina". Sehän mulle kyllä sopii. En ota asiasta stressiä.

Ponikin on ollut nyt eilen illalla ja tänään aamulla laitumella. Nyt vaan toivon, että sitä kaviokuumetta ei tulisi.

Tämä kotiaika lapsen kanssa olisi maailman parasta aikaa, jos tästä osaisi iloita. Ne päivät jolloin olo on hyvä, ovat niin upeita. Rakastan viettää aikaa J:n kanssa, mutta pelkään, että minun on pakko mennä aika pian töihin...Töissä kohtaukset eivät pääse suuriksi kun tiedän, että siellä on aina joku joka auttaa. Täällä kotona ei voi vaan mennä nurkkaan kyyhöttämään, kun tarvitsee vahtia J:a ja pitää huolta hänen tarpeistaan. Laittaa hänet itseni edelle.

Tänään pitäisi käydä autolla kaupungilla. Odotan kuitenkin, että klöntti häviää. Jos se ei häviä, en lähde koettelemaan hermojani.

 Tänään on myös pitkästä aikaa ratsastuspäiväni. Kentälle mennään ponin kanssa vääntämään koulua otsa rypyssä. Olisihan se ihana ilma lähteä maastoonkin kun vaan uskaltaisi. En halua stressata kahta asiaa samana päivänä, joten tyydyn menemään kentälle ja kauppaan.

 Jännitän myös sitä Deilin kaviokuumetta. Toivon ettei se uusi. Sitäpaitsi tuo "toivon" on liiankin laimea sana. SE EI SAA UUSIA! Perjantaina hevoset pääsevät kesälaitumille, joten sitten nähdään miten käy. Ehkäpä soitan vielä eläinlääkärille ja kysyn mitä mieltä hän on.

 Ehkä palaan vielä kirjoittamaan, miten tuo kauppareissu meni.